torstai 20. maaliskuuta 2014

Agilityä, mitäs muutakaan?!

Perjantaina menin intoa puhkuen sporttikselle treenaamaan. Super kivaa oli vaikka harmitti kun Sonja oli kipeä ja ei päässyt paikalle. 

Keesi teki alkuun. Tehtiin helppoa räkäposkella rallia. Niinun treenien vastapainoksi on joskus kiva tehdä ihan jotain tosi iisiä. Keesille osottautui hankalaksi vain putki puomi erottelu. Putkeen ois pitänyt mennä mutta puski puomille vaikka mikä oli. Helpottamalla sitten saatiin onnistumaan.

Keiko teki ihan matalilla rimoilla ja treenistä ei tullut kyllä mitään kun kaveri oli onnesta soikeena. Hetken mietin että sen naama varmaan repee siitä hymystä. Mäkään en pystynyt kunnolla keskittymään ohjaamiseen kun oli vaan ihana katsoa miten toinen on niin onnellinen. Keikon mielestä mini hypyt täytyi ylittää kovaa ja korkealta. Treeni oli Keikosta myös aivan liian lyhyt hänelle.

Kotiin ajaessa teki mieli tirauttaa pari kyyneltä ihan vaan onnesta. Mulla on ollut ihan törkeä ikävä Keikon kanssa treenaamista.

Keesi treenas eilen taas Niinulla. Rata oli meille aika haastava mutta hyvin Keesi teki. Estevälit aika ahtaat muutamassa kohtaa ja mulle oli tosi haastavaa löytää niihin oikeaa rytmitystä. Keesi irtoaa kivasti ja mä oon kehittynyt melko hyväksi painamaan sen väärille esteille! :D Meidän tavoite on päästä vikoissa treeneissä esteelle numero 30 nyt taidettiin jäädä numeroon 19 joten tekemistä on! :D

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Peruskäännös?!

Treeneissä kävi tänään ilmi että taitaapi olla peruskäännös unohtunut meidän treeneistä. Muuten Keesi oli ihan super! Tuli kauniisti ohjauksiin ja mä uskalsin mennä sekä luottaa Keesiin.

Vaikka rata tuntui vielä tutustumisen jälkeenkin ihan heprealta kävi semmoinenkin ihme että olin tutustunut liian lyhyen matkaa kun piti lennosta opetella lisää. En ole Niinulla opetellut yleensä kun sen 20 estettä mutta tänään päästiin esteelle numero 26! Huippua! Ehkä me vikoissa treeneissä mennään jo 30 estettä!

Keiko oli mukana auto vahtina ja sen ilo ja rentous tarttuu kyllä kovin tehokkaasti lämppä ja jäähkä lenkeillä. Häntä heiluu ja kelpie tuntuu olevan vain yhtä naurua koko koira. Tuntuu että olen saanut parhaan ystäväni takaisin monen kuukauden jälkeen. Muutenkin Keiko tuntuu nykyään niin eloisalta, leikkisältä ja lenkeillä hakee taas muhun kontaktia ihan itse.

Malttamattomana odotan jo perjantain treenejä kun Keikokin pääsee pikkuisen tekemään agia. Se on todellakin treeninsä ansainnut. Ostin Keikolle hyvitykseksi pitkästä treenitauosta myös pari kertaa Niinulla enskuun loppuun.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Keikolle treeni lupa!

Mun henkilökohtainen elämä on melkoisessa kaaoksessa ja koirien kanssa tekeminen ei vieläkään ole huipussaan. Viimeaikoina on taas tullut pohdittua ajankäytöllisiä asioita ja miten sen ajan jakaa niin että jaksaisi nauttia ja tehdä erilaisia asioita. On tullut pohdittua myös tämän harrastuksen mielekkyyttä ja sitä että haluaisin pitää harrastukseni mahdollisimman stressittömä ja mukavana kaikilta osin. Joitain muutoksiakin ja ratkaisujakin olen hakenut mutta niistä joskus toisten kun asia etenee.

Treneeissä Keesillä on sujunut hienosti. Vasemman puolen keppilukko tuntuu lähteneen aukeamaan. Vauhti ja onnistumisen ilo on myös palannut treeneihin. Mä olen niin ylpeä Keesistä että halkean. :D Viimeksi treeneissä Keesi näytti kyllä taas uudenpuolen itsestään ja pisti rataa hajalle niin että siivekkeetkin lenteli mun huonon ohjauksen tuloksena. Halus kai ilmoittaa ettei ole mikään höyhensarjalainen ja että kun isommatkin niin hänkin voi kyllä kanssa pistää esteet nippuun. Joissain treeneissä kanssa yritti varastaa lelua taskusta ja nappas mua kädestä kun oli niin kiihkona ja hassua on se että näillä tuhmilla asioilla mä ilahdun! :D

Parasta on kuitenkin se että Keiko sai Annalta treeniluvan ja sen kroppa oli hyvässä iskussa pitkän saikun jälkeen. Nyt aloitellaan varovasti. On mielenkiintoista nähdä miten Keikon kroppa kestää treenaamista ja tuleeko jumeja. Keikon kanssa on nyt tarkoitus katsoa alkuun tämä vuosi miten se kokonaisuudessaan kestää agia ja kokeilla lyhyemmillä hoitoväleillä saada se pysymään kunnossa kropan osalta.  Jos en saa sitä näillä Keinoilla pysymään auki ja hyvässä kunnossa olen valmis luopumaan suurimmilta osin agilitystä sen kanssa. Mulle on pääasia se että saan treenata Keikon kanssa ja että se pysyy iloisena ja hyvin voivana enkä ole valmis pistämään peliin sen terveyttä kun muitakin lajeja on tarjolla. Mutta aika näyttää eikä kai pitäs maalailla piruja seinille.