sunnuntai 10. syyskuuta 2017

I made it through the darkest part of the night And now I see the sunrise!

Eilen paimennustreeneistä kotiin ajaessa huomasin että onpa syksyistä. Kesää ei oikein edes ollut. 

Keiko on kisannut muutamat kisat serti radan jälkeen. Nollia ei olla tehty. Kisaaminen tuntui vähän pakotetulta joten nyt Keiko on kisa ja treeni tauolla. Hän ei ole ihan nuori poika enää joten on leponsa kyllä ansainnut. 

Keesi oli koko kesän aikalailla vaihtopenkillä. Muutamat kisat joissa se oli aiheutti mulle lähinnä tuskastumista. Se on jo 7 vuotta eikä yhteistä säveltä vaan kisoissa löydy ei sitten millään. Ei huvittanut edes kovin miettiä koko asiaa. Loppu kesästä hain topteamiin, jäätiin kuitenkin varasijalle kolme. Harmitti. Keesissä on niin paljon hyvää ja mä olen tehnyt sen kanssa niin ison työn. Siihen on panostettu heti pennusta ja pohjia on tehty huolellisemmin kun noille kahdelle muulle. On hyvin vaikea hyväksyä että muutama tekemäni virhe kisauran alussa on johtanut meidät tilanteeseen johon ei välttämättä löydy ratkaisua. Musta on siistiä tehdä agia Keesin kanssa se antaa jotain sellaista mitä Teho ja Keiko ei. En ole luovuttamassa mutta ehkä on aika alkaa hyväksymään ettei ehkä ikinä päästä sille tasolle jolle tahtoisin. Aijon silti nauttia matkasta eikä Keesissä ole vika vaan minussa.

Niin se TopTeam. Oli tuullut muutama peruutus ja päästiin sitten kuitenkin ekalle leirille mukaan. Odotetaan jo innolla ja aijotaan ottaa kaikki mahdollinen leristä irti. On kiva viettää viikonloppu just Keesin kanssa! 

Teho on nyt panostanut paimennukseen ja ihan yleiseen olemiseen. Mä oon ollut sille sekä paimennuksessa että arjessa liian lepsu. Se ei ole enää pentu ja nyt alkaa olla ihan viimeistään aika alkaa vaatia siltä asioita. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja arjessa se on tuottanut paljon tulosta. Teho raukankin on ollut huomattavan paljon parempi olla kun se on huomannut että mä määrään tahdin ja sen ei tarvitse kun seurata. Olen viettänyt sen kanssa paljon enemmän aikaa kahdestaan ja pikku hiljaa yrittänyt antaa sille vastuuta omista tekemisistään antanut tehdä virheitä mutta näyttänyt että niillä on seuraukset. Ohjannut ja tukenut sitä sekä huomannut että hän on paljon kiltimpi poika kun kuvittelin. Meillä on ollut kivaa yhdessä ja alkaa tuntua että olen päässyt Tehon pään sisään paremmin. On ollut huomattavan kiva huomata miten oma oleminen ja mielentila vaikuttaa koiraan myös positiivisesti. 

Paimentamassa ollaan käyty ahkerasti ja eilen tajusin että nyt täytyy lopettaa lepsuilu sielläkin. Ei edetä yhtään niin nopeasti kun voitaisiin kun mä itse seison etenemisen tiellä. Jankataan samoja juttuja kun ensin kouluttajat joutuvat jokakerta takomaan mun päähän että ei voi lepsuilla. Maahan mennään kun käsketään, ei saa antaa Tehon juosta ja painaa lampaita mun päälle. Paine pitää mennä läpi ei voi päästää kaarelle jos ei mene. Ja jokakerta mä astun Tehon ansaan ja säälin sitä kun se on muka niin paineessa. Teho on mahtava näyttelijä ihan joka kerta! Jännä kun periksi ei sitten anna niin yhtäkkiä hän osaa ja pystyykin. :D 

Tulipas melkoinen vuodatus. :D No välillä on hyvä purkaa jotta voi muuttaa asioita! Kävi mitä tahansa olen onnellinen että mulla on just tää tyypit mukana matkassa opettamassa!